Voisin kertoa tämänkin blogin lukijoille uudesta ystävästämme:

Tämä löytyi huuto.netistä, mutta kuulemma näitä saa ihan kaupoistakin vielä. Minulla oli tälläinen pienenä, ja olen erittäin iloinen siitä että oma tyttäreni saa ratsastaa tälläisellä myöskin.

Tyttö täyttää sunnuntaina 11 kuukautta. Nyt se aikaa juoksee nopeaan :)

Heipä hei pitkästä aikaa, muistin tänään että minullahan on tämä toinenkin blogi. Tänään Alina täyttää (tai oikeastaan täytti jo) yhdeksän kuukautta, ja tyttö on hurjan iso. Viimeisen kuukauden aikana ei ole asiat kerenneet hirveästi muuttua, kaksi suloista hammasta kurkkii suusta ja ryömiminen sujuu loistavasti. Konttaamista Alina ei vielä harrasta, mutta neito yrittää kyllä kovasti nousta konttausasentoon, sekä kiipeilee esteiden (esim tyynyn) yli todella hienosti. Jokelteluun on tullut enemmän sävyjä, tuntuu välillä kuin Alina kertoisi minulle tarinaa omalla erikoisella kielellään. Tässä yhdeksänkuinen söpöläinen:

Pieni otukkaiseni osaa vetää itseään käsillä eteenpäin lyhyitä matkoja. Kohta se siis ryömii jo! Ei mulla muuta, paitsi että näin söpösti se istuu syömässä:

Tai siis eihän se noissa kuvissa enää syö, kunhan hengailee :)

Eipä taas ole hetkeen tullut kirjoiteltua, muttei kyllä ole ollut aihettakaan. Alinan taidoissa ei ole tapahtunut muutosta, eikä hampaita näy vieläkään. Niiden lisäksi odotan kovasti sitä että Alina oppisi ryömimään. Neiti liikkuu jo suhteellisen hyvin työntämällä itseään taaksepäin käsillään ja kierimällä ympäri, mutta ryömimistä ei tuo liike vielä ole.

Alina on alkanut viihtymään yhä enemmän kylvyssä, ja epäilen että vasta nyt Alina osaisi nauttia vauvauinnista. Uudestaan emme sitä kyllä aio aloittaa, sen verran kallista lystiä se kuitenkin on.

Muutama asia mua mietityttää, esimerkiksi se minkä verran mun täytyy antaa Alinalle ruokaa ja maitoa päivittäin. Meidän ruokailurytmi on jo aika selkeä, aamuyöllä Alina juo maitoa 2-3 dl, aamupalaksi puuroa marja/pilttisilmän kera, lounaaksi joko itsetehtyä tai valmisruokaa, lihaa, kalaa tai kanaa kasvisten ja riisin/perunan/pastan kera, välipalaksi maitoa 2-3 dl ja hedelmää/ marjapilttiä, illallinen samoin kuin lounas ja iltapalaksi vielä puuroa ja muutama desi maitoa. En vain tiedä onko määrät riittäviä/ liian suuria, eikä neuvolasta oikein saa selkeää neuvoa. Ärsyttävää.

Nukkuminen on muuten alkanut sujumaan hiukan paremmin, tai siis itse asiassa se nukahtaminen. Yöllä nimittäin Alina herää vieläkin kolmisen kertaa, mutta sen sijaan että neiti kävisi nukkumaan yhdeltä yöllä, on hän alkanut käymään yöunille jo hiukan ennen kymmentä. Nyt tuo kyllä kuulosti siltä kuin Alina itse valitsisi nukkumaanmenoajat, siis minä vaan julmasti herätän hänet aamuisin aikaisemmin kuin ennen, ja vihdoinkin neidin sisäinenkin rytmi on muuttunut minun toivomaani suuntaan. Haavena olisi Alina yöunille 20.30- 21.00, mutta varmaan hetken saan vielä totutella neitosta tuohon toivomaani rytmiin.

Eipä muuta tällä kertaa, kiitos ja hei :)

Alina nukkuu, mulla on tylsää, siispä teen listoja. Rátonilta bongasin tämän:

Lihavoi asiat, jotka olet jo tehnyt. Kursivoi asiat, jotka haluaisit tehdä. Jätä korostamatta asioita, joita et ole tehnyt etkä tahtoisi tehdä. Olen...

1. aloittanut oman blogin

2. nukkunut tähtitaivaan alla

3. soittanut bändissä

4. käynyt Havaijilla

5. katsellut meteorimyrskyä

6. antanut hyväntekeväisyyteen enemmän kuin mihin olisi varaa

7. käynyt Disneylandissä / Worldissä

8. kiivennyt vuorelle

9. pidellyt rukoilijasirkkaa

10. laulanut sooloa

11. benjihypännyt

12. käynyt Pariisissa

13. katsonut ukkosmyrskyä merellä

14. opetellut taiteenlajin alusta alkaen

15. adoptoinut lapsen

16. sairastanut ruokamyrkytyksen

17. kiivennyt Vapaudenpatsaan huipulle

18. kasvattanut vihanneksia

19. nähnyt Mona Lisan Ranskassa

20. nukkunut yöjunassa

21. käynyt tyynysotaa

22. vaeltanut

23. ottanut sairaslomapäivän vaikken ole sairas

24. rakentanut lumilinnan

25. pidellyt karitsaa

26. uinut alasti

27. juossut maratonin

28. ollut gondoliajelula Venetsiassa

29. nähnyt täydellisen auringonpimennyksen

30. katsellut auringonnousua tai -laskua

31. lyönyt kotijuoksun

32. ollut risteilyllä

33. nähnyt Niagaran putoukset

34.käynyt esivanhempieni synnyinpaikalla

35.  nähnyt Amish-yhteisön

36. opetellut uuden kielen

37. ollut tyytyväinen rahamäärään, joka minulla on

38. nähnyt Pisan kaltevan tornin

39. kalliokiipeillyt

40. nähnyt Michelangelon Davidin

41. laulanut karaokea

42. nähnyt geysirin purkautuvan

43. ostanut vieraalle aterian ravintolassa 

44. käynyt Afrikassa

45. kävellyt rannalla kuutamossa

46. ollut potilaana ambulanssissa

47. maalauttanut muotokuvani

48. ollut syvänmerenkalastuksella

49. nähnyt Sikstiiniläiskappelin

50. ollut Eiffel-tornin huipulla

51. ollut sukeltamassa

52. suudellut sateessa

53. leikkinyt mudassa

54. ollut drive in -teatterissa

55. ollut elokuvissa 

56. käynyt Kiinan muurilla

57. aloittanut yrityksen

58. opetellut taistelulajeja

59. käynyt Venäjällä

60. tarjoillut soppakeittiöllä

61. myynyt partiotyttöjen pikkuleipiä

62. ollut valassafarilla

63. saanut kukkia ilman syytä 

64. luovuttanut verta

65. hypännyt laskuvarjolla

66. käynyt natsien keskitysleirillä

67. käyttänyt katteetonta shekkiä

68. lentänyt helikopterilla

69. säästänyt lapsuuden lempilelun

70. käynyt Lincoln Memorialilla

71. syönyt kaviaaria

72. tehnyt tilkkuja

73. ollut Times Squarella

74. käynyt Evergladesissa

75. saanut potkut töistä

76. nähnyt vahdinvaihdon Lontoossa

77. katkaissut luuni

78. ollut kiihdyttävän moottoripyörän kyydissä

79. nähnyt Grand Canyonin

80. julkaissut kirjan

81. käynyt Vatikaanissa

82. ostanut uuden auton 

83. kävellyt Jerusalemissa

84. ollut sanomalehtikuvassa

85. lukenut koko Raamatun

86. käynyt Valkoisessa talossa

87. tappanut ja laittanut eläimen ruuaksi (kalan)

88. ollut vesirokossa

89. pelastanut jonkun hengen

90. ollut Juryssa

91. tavannut kuuluisuuden

92. liittynyt kirjakerhoon

93. menettänyt rakkaan ihmisen

94. saanut lapsen

95. ollut Alamossa

96. uinut Suuressa suolajärvessä

97. ollut mukana oikeusjutussa

98. omistanut kännykän

99. saanut mehiläisenpiston

Mietinpähän tässä vain, että koska ne hampaat aikoo ilmestyä? Oon odotellut niitä kohta kolme kuukautta, aina siitä asti kun hurja kuolaaminen alkoi. Nykyään kuolaa tulee aivan mielettömästi, ja kaikki mahdollinen menee suuhun. Tässä todisteita:

Tänään käytiin puolivuotisneuvolassa. Alma kasvaa ja voi hyvin, painoa oli yhdeksän ja puoli kiloa, pituutta 69cm. Äidin iso tyttö :) Alina vierastaa neuvolatätiä ihan mielettömästi, sydän särkyy kun se parkuu tädin sylissä, ja aina kun se vain edes tulee lähelle. Terkkarin mielestä vierastaminen on vain hyvä asia, mutta minua aina niin harmittaa pikkuisen itku. Kai se on luonnolistakin että mulla menee pasmat sekaisin kun mun vauva itkee, niinhän se on tarkoitettu. Että se äiti huomioisi heti sen vauvan hädän :)

Mä en oikein osaa sanoa onko mun mielestä meidän uusi kantoreppu paras juttu ikinä, vai ehkä sittenkin kenties paholaisen keksintöä. Se on näppärämpi kuin rattaat, mutta siinä on pari miinusta mitkä saa mut ärtymään. Ensinnäkin pitäisi olla joku hiton akrobaatti että saisi sen repun itse kiinnitettyä talvitakin päälle, ne kerrat kun yksin puen sitä on itku vähän turhan lähellä. Meillä molemmilla. Toiseksi tuolla ulkona on nyt hemmetin liukasta, pelkään joka askelella lentäväni naamalleni ja lyttäävän Alinan alleni. Olen vielä sellainen ihminen joka miettii että mitä kaikkea kauheuksia voikaan käydä, joten en uskalla enää ulos ennen kuin koko Helsinki on hiekoitettu viimeistä tienpätkää myöten...

Ei muuta valitettavaa tällä kertaa :)

Tarina alkaa siitä kun mietin eilen illalla että Alinalla on ollut ummetusta jo muutaman päivän, ja jotain pitäisi tehdä. Neitonen saikin tänään välipalaksi ja iltapalaksi luumusosetta. En uskonut että luumu vaikuttaisi niin tehokkaasti, äsken nimittäin koin Alinan elämän järkyttävimmän kakkaepisoidin. Huomasin neidin tekevän kakkaa ja annoin hänen puuhastella omiaan vielä hetken. Kun nosin neidin lattialta tajusin kakan tulleen vaipasta ja housuista läpi, eli leikkimatto, Alinan potkuhousut sekä t-paita päätyivät suoraan pyykkikoriin. Vaipanvaihtopisteessä (eli pyykkikoneen päällä) riisuin sitten tuon superkakkaisen vaipan, ja juuri kun olen ottamassa vaippaa pois, päätti Alina pissata. Täpötäysi ripulivaippa + pissaa = molempia ympäri pesukonetta, hoitoalustaa, kylppärin lattiaa + minun vaatteitani. Minulla meni yli kymmenen minuuttia siivota tuo sotku, ja Alina kikatteli sen ajan ilman vaippaa tyytyväisenä. Enempää sotkua ei aiheutunut, mutta olipahan taas kokemus. Kyllä tämä vaippaikäisen kanssa eläminen on sitten ihanaa :)

Meinasin ensin julkaista tämän toisessa blogissani, mutta epäilen että se olisi karkoittanut suurimman osan lukijoistani :)

Nyyh, poikaystävän parin viikon joululoma loppui tänään, ja me jäimme taas Alinan kanssa kahdestaan kotiin. Olen ihan hyperriippuvainen poikkiksestani, tuntuu niin tyhjältä kun hän ei olekaan kotona. Tosin olen myöskin erittäin hyvä tuhlaamaan rahaa, joten jonkun on meidän perheestämme pakko käydä töissä, että selviämme laskuistamme.

Alina on oppinut kääntymään vatsaltaan selälleen, ja aina lattialla ollessaan pyörii kuin hyrrä. On hauskaa nähdä miten neiti viihtyy koko ajan pidempiä aikoja itsekseen, leikkien ja touhuten. Käytiin muuten viime perjantaina neuvolassa, Alinan strategiset mitat ovat tällä hetkellä paino hiukan alle yhdeksän kiloa, ja pituutta 68cm. Pieni lihapullamme <3

On meillä itseasiassa pikkuinen ongelmakin johon kaipaisin vinkkejä, eli kaikki äidit ja asiasta jotain tietävät neuvoja kaivataan. Alinan päivärytmi on aivan metsiköstä. Ja siis syvältä sieltä. Joka ilta kymmen aikohin Alina suostuu viimeinkin nukahtamaan, ja me kaksi hurraamme ja tuuletamme riemuissamme meille aikaista nukahtamista. Mutta sitten. Noin puolen tunnin kuluttua Alina herää, eikä suostu nukkumaan uudestaan. Siis ennen yhtä. Mitä helv. eikö tuon ikäinen tarvitse paljon unta? Miksei tuo otus nuku? Vai täytyykö minun alkaa heräämään joka aamu kuudelta Alinan kanssa että saisin hänet nukkumaan ihmisten aikoihin? Pakko kyllä myöntää että pari kertaa tuota aikaisin heräämistä on yritettykin, mutta Alina korjaa tilanteen yksillä päikkäreillä lisää.

Ja ongelma numero kaksi. Alina on nukahtanut vihdoinkin yöunilleen, ja kello näyttää tuolloin yleensä yhtä. Menee muutama tunti, ja se perkules herää. Ja syö vartin, nukkuu taas pari tuntia ja herää. Sama touhu toistuu about yhdeksään aamulla, jolloin rättipoikki väsynyt minä nousen peipposemme kanssa ylös. Joka paikassa kyllä toitotetaan unikouluista sun muista, mutta miten saan ton vauvan nukkumaan koko yön läpi? Niinkuin se teki joskus silloin parikuisena? Yöllä kun se herää niin se itku on niin hysteeristä ettei sen vaan voi antaa huutaa, eikä mikään tyynnyttely auta jollei se saa maitoa silloin yöllä. Vinkkejä, anyone??

Ongelma numero kolme. En myönnä olevani kovinkaan boheemi ihminen, mutta rutiinit on tuottanut mulle aina vaikeuksia. Edes silloin kun käyn töissä mulla ei ole säännöllistä rytmiä, sillä työvuoro saattaa alkaa puoli kahdeksalta, yhdeltätoista taikka kolmelta iltapäivällä. Joten voitte arvata, ettei meillä Alinankaan kanssa ole oikein mitään rutiinia syntynyt, neiti nukkuukin joka päivä päiväunensa hiukan eri aikaan. Epäilen, että tällä rutiinittomuudella ja yökukkumisella on jotain teekemistä toistensa kanssa, mutta mä en oikein tiedä mitä kaikkea meidän päivään pitäisi kuulua. Vihaan lenkkeilyä, varsinkin näin talvella, joten ulkoilua en välttämättä vielä haluaisi sisällyttää jokaisen päivän ohjelmistoon. Kysymys kuuluukin: Millaisia rutiineja teillä on, jos joku jaksaisi vaikka kertoa koko päivän puuhat, niin olisin hyvin kiitollinen.

Kiitos jo valmiiksi jos joku jaksoi lukea kitinäni ja jopa vastata siihen :)

Toisessa blogissani kerkesin jo hehkuttamaan tämän vuoden parasta tapahtumaa, eli Alinan syntymää. Toisin kuin muista, minusta tuosta heinäkuun lopusta on kulunut mielettömän pitkä aika. Tuntuu siltä, kuin tuo pieni olento olisi ollut kanssamme aina. Miten ylipäätään olemme pärjänneet ilman sitä? Alina on rikastuttanut elämäämme aivan uskomattomalla tavalla, en ikinä olisi uskonut että noin pieni lapsi voisi olla jo omanlaisensa persoona. Alina on toki hyvin vaativa, hän ei kestä hetkeäkään ilman huomiota. Neiti on myöskin ruvennut heräilmään useita kertoja yössä, ja meidän unirytmimme on aivan metsiköstä. Silti joka ikinen kerta kun hän hymyilee minulle, unohdan kaikki maailman kurjuudet ja sydämeni sulaa tuolle ilmestykselle. Hän palvoo minua, ja minä häntä. Odotan innolla tulevaa vuotta kun pieni sähikäisemme oppii kävelemään ja puhumaan. Ja muuttuu vielä suuremmaksi persoonaksi, jota rakastan päivä päivältä vielä enemmän.

Jostain varastin tämän kyselyn...

Pidätkö joulusta? Miksi?

- Pidän, erittäin kovasti. Voisin jopa tunnustaa olevani ns. jouluihminen. Näin aikuisena parasta on ehkä joulun odottaminen, lahjojen hankkiminen ynnä muu. Myöskin jouluruuat saavat minut erittäin hyvälle mielelle, ne ovat suurinta herkkuani. Joulussa on oma tunnelmansa, vaikka olisi kiirettä ja puuhaa, niin silti jossain välissä kerkeää rauhoittumaan ja vain viettämään aikaa tärkeiden ihmisten kanssa.

- Oikeasti haluaisin viettää jouluni entisen isäpuoleni sukulaisten kanssa, nimittäin he olivat minulle mielettömän tärkeitä, ja parhaimmat joulumuistoni ovat syntyneet heidän kanssaan vietetyistä jouluista. Heidän kanssaan tuskin koskaan enää tulen viettämään jouluani, joten unelmajouluni olisi mahdollisimman paljon porukkaa ja tietysti Alina ja poikaystäväni, mielellään myöskin äitini ja pikkusiskoni.

En ole edes tajunnut kuinka paljon aikaa on kulunut siitä kun kirjoitin tänne viimeksi. Jotenkin vain päivät lipuvat ohi, ja tekemistä onkin yhtäkkiä koko ajan. Alinakin kasvaa huimaa vauhtia, pituutta on varmaan lähemmäs 70cm ja painoa ainakin kahdeksan kiloa. Neiti on hyvin pulska jokaisen hänet näkevän mielestä, mutta minusta se on vain hyvä asia. Ei ainakaan tarvitse pelätä etteikö hän saisi tarpeeksi ravintoa.

Yleensä heti kun Alinan laskee selälleen maahan, neito ponnistaa itsensä vatsalleen, vihtyy siinä asennossa viisi minuuttia ja rupeaa itkemään, kun ei osaakkaan vielä kierähtää takaisin selälleen. Joskus neitokainen viihtyy selällään pidempäänkin hypistellen lelujaan, ja minä olen ihan ihmeissäni kun hän ei vaadikaan aivan tautotta huomiotani. Viikonloppuna oltiin isäni luona Naantalissa, ja Alina pääsi tutustumaan kahteen koiraan, pieneen Austraalian terrieriin, ja vielä pikkuisempaan Chihuahuaan. Alina ei oikein vielä ymmärtänyt koirien päälle mitään, mutta ehkä ensi kerralla sitten.

Aloitettiin kiinteät tuossa joku aika sitten, ja parhaiten näyttää kelpaavan hedelmä- ja marjapiltit. Peruna ja porkkana maistuvat huomattavasti huonommin, mutta irvistelyn kanssa menevät nekin kyllä alas pieninä määrinä. Ihanaa seurata miten Alinalle avautuu aivan uusi maailma makujen kanssa. Oltiin eilen ensimmäistä kertaa vauvauinnissa, ja hauskaa oli. Näki selvästi että neiti viihtyy vedessä ja tykkää räpiköidä, joten tuolla tullaan käymään jatkossakin. Sukeltamista ei ihan vielä kokeiltu, ehkä seuraavalla kerralla sitten...

Näin hyvin maistui peruna :)

Kuvittelenko mä vaan, vai onko toi meidän tyttö aika pulska?

Ja kun sen pukee siniseen, se näyttää ihan pojalta.

Se osaa olla aivan mielettömän känkkäränkkä.

Mutta yleensä se on äidin pieni enkeli.

Meillä taidetaan tehdä hampaita. Tai jotain suurempaa kiukuttelua ainakin on ilmassa, ja kuolaa valuu ihan mielettömästi. Alina on myöskin oppinut ottamaan kädellään kiinni varpaistaan, ja yrittää kovasti repiä niitä niskaansa. Muutto painaa päälle, ja musta tuntuu, että kaikki on vielä liian kesken. On pakko päästä pakkaamaan.

Mulla on kamerassa miltein kolmesataa kuvaa Alinasta, ja kun yritin siirtää niitä koneelle meni koko luuska jumiin. Kiitti. Kolmekuisesta neitosesta siis tulossa kuvia, heti kun kamera ja kone suostuvat taas yhteistyöhön. Alina on oppinut kääntymään. Tai en oikein tiedä voinko julistaa sen koko maailmalle, kun kyseinen ihme on tapahtunut vasta kaksi kertaa, mutta silloin hän kääntyi selältään vatsalleen, tosin käsi jäi kyllä molemmilla kerroilla niin pahasti mahan alle, että neiti ei kauaa siinä asennossa viihtynyt. Silti. Alina osaa kääntyä! :)

Haaveilen vauvajumpasta, onko kellään kokemusta kyseisestä hauskuudesta? Onko siitä oikeasti mitään hyötyä, vai onko se aivan turhaa hömpötystä? Olisi hirmu kiva tehdä välillä muutakin kuin vain hengata kotona. Tosin kohta kun saadaan muutettua voidaan alkaa tekemään kävelyitä pitkin Larun rantoja. Anoppikokelas lupasi ostaa Alinalle joululahjaksi syöttötuolin, tämä kapistus miellyttää kovasti äidinkin silmää:

Kuva stokke.

Oltiin eilen taas kerran lonkkakontrollissa Lastenklinikalla, ja kaikki on suht hyvin. Ei täydellistä siksi, että vasemassa lonkassa on pari milliä liikkuvuutta, mutta pois paikoiltaan sitä ei saa muljautettua. En muuten tiedä olenko ikinä avautunut tänne blogiini meidän lonkkaongelmasta, joka siis huomattiin jo kotiinlähtöpäivänä synnytyssairaalassa. Sairaalan lääkäristä jäi jotenkin aika paha maku suuhun, hän kun totesi että juu liikkuvuutta on ja nyt se on sitten lastan paikka. Hän rupesi heti esittelemään lastaa eikä edes vihjannut vaihtoehdosta ettei sitä ehkä tarvittaisikaan. Jos joku ei nyt tiedä millaisesta jutusta on kyse, niin täältä voi käydä katsomassa. Ei hirveän kiva juttu.

Aika Lastenklinikalle saatiin seuraavalle viikolle, ja siellä olikin sitten jo ihan erilainen meininki. Aivan mahtava kirurgitäti totesi ettei lastaa tarvita, vika on niin pieni että parenee todennäköisesti itsestään. Hän selitti meille yksityiskohtaisesti kaikki asiat, ja oli muutenkin aivan ihana. Alinalle hän höpötteli mukavia, ja jokaisen kontrollin jälkeen on ollut tosi hyvä mieli. Toisin kuin Kättärillä, jossa purskahdin itkuun kuultuani asiata. Seuraava kontrolli on Alinan ollessa puolivuotias, joten ihan koko aikaa ei tarvitse siellä juosta.

Jos jäi jotain epäselvää vastaan kysymyksiin mielelläni :)

Sain Hiireltä maailman äärissä, eli Rátonilta haasteen:

Tehtävänanto: "Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Tämä on pyörinyt jo ties kuinka kauan blogeissa, ja toivoin hartaasti ettei kukaan haasta minua, koska en osaa sanoa mitkä tavoistani ovat omituisia ja mitkä normaaleja. No, yritetään:

1. Teen listoja aivan kaikesta. Ruokalistoja tulevalle viikolle, kauppalistoja, lahjatoivelistoja, mitä ostan lahjaksi- listoja. You name it.

2. Rastan lasten juttuja. Siis kaikkea sitä krääsää mistä yleensä viisivuotiaat ovat innoissaan. Muumit, Myyrä, Halinallet ja Hello Kitty kuuluvat lemppareihini. Niin, mainitsinko jo että olen 21-vuotias äiti, eli minun pitäisi olla päässyt yli tuollaisesta. You wish.

3. Pelkään omituisia asioita. Niiden yleisten pelkojen lisäksi siis. Pikku kakkosen varokaa heikkoja jäitä- animaatio on jättänyt minuun ikuiset traumat, enkä suostu menemään edes lähelle jäätynyttä merta, vaikka muut siellä pilkkisivätkin tai jopa ajaisivat autolla.  Pelkään hulluna korkeita paikkoja, jonka vuoksi vihaan liukuportaita. Varsinkin metroon meneviä. Tästä syystä käytän mielummin ratikkaa jolla kestää tuplasti pidempään, kuin kuljen metrolla. Suurin typerä pelkoni on kuitenkin uunit. Niin siis aivan tavallinen uuni, joka lötyy joka kodista. Minulle ei tuota ongelmaa pestä monisataa asteista grilliä töissä, tai puhdistaa kiehuvia rasva-altaita, mutta voi helvetti jos joudun ottamaan leipää uunistä, menen paniikkiin. Yleensä huudan jonkun auttamaan, ja kaikki duunikavarit nauravat katketakseen. Minkä minä sille voin, uunit ovat vain niin kamalia.

4. Tämä liittyy hiukan tuohon edelliseen, eli töihin. Olen tällä hetkellä kotona maailman suloisimman otuksen kanssa, mutta silti kaipaan töihin takaisin. Siis takaisin siihen työhön jota ei arvosteta, palkka on hävyttömän surkeaa ja minua kohdellaan yleensä kuin palvelijaa tai idioottia. Työkaverit ovat kuitenkin ihan huippuja, ja mukava asiakas saattaa pelastaa paskimmankin päivän. Sanokaa vain omituiseksi. :)

5. Viimeiseksi voisin mainita Cola light riippuvuuteni, voisin juoda helposti tuota litkua litroittain. Nyt olen kuitenkin onnistunut vierottamaan itseni miltein kokonaan, juon limua vain viikonloppuisin, enkä ihan järkyttäviä määriä edes. Nykyään olen kuitenkin koukussa joka aamuiseen maitokahviini.

Kiitos haasteesta, mutten taida tätä laittaa eteenpäin, kun miltein kaikki ovat tämän tehneet.

Varoitus: Jos et halua lukea kuukautisista niin skippaa tämä teksti. No niin, nyt teitä on varoitettu, eteenpäin lukeminen omalla vastuulla :) Mulla alkoi siis tänään kuukautiset ekaa kertaa yli vuoteen ja olo on hassulla tavalla onnellinen. Samalla tavalla kuin olin riemuissani kolmetoista kesäisenä kuukautisten alkaessa ensimmäistä kertaa. Olin vihdoinkin oikea nainen. Nyt on siis samanlainen fiilis, vaikka olin raskaana niin keho selvisi siitä, kaikki on taas niinkuin ennen. Ainoana eroavuutena se, että mun PMS oireet ja kivut on puolittunut siitä mitä ne oli ennen raskautta. Tämä on mahtavaa, en ajautunut vuoteen omaksi koko päiväksi, hiukan vain alaselkä- ja vatsa kipuilivat, muttei mitään niin kauheaa kuin ennen. Kellään muulla samanlaisia kokemuksia?

Meillä on huomenna neuvola ja enimmäinen rokotus. Hiukan jännittää miten Alina suhtautuu tuohon toimenpiteeseen, ja en usko että itse kestän katsella toisen kipua itkemättä. Ehkä me vollotetaan sitten molemmat :) Olen muuten miettinyt tämän blogin lakkauttamista, aikaa ja inspiraatiota tälle löytyy enää niin harvoin. Eli haluatteko te lukijat siirtyä lukemaan näitä juttuja muotiblogistani, vai riittääkö teille tämä nykyinen, hiukan yli viikon välein tapahtuva päivitystahti? Mielipiteitä otetaan vastaa, koska kirjoitan tätä myös teille, enkä vain itselleni.

P.S Alina eilen 3kk <3

Mulla on nyt ollut jo pidempään tosi huono äiti- fiilis, johtuen siitä että olen käynyt juhlimassa jo parina viikonloppuna putkeen. Jotenkin vain teki mieli käydä ulkona ja juhlia kun ei ollut vuoteen saanut juoda ja bilettää. Enhän minä edes tehnyt mitään väärää, vauva oli hyvässä hoidossa joka ikinen kerta kun minä mennä viipotin pitkin kyliä, mutta silti omatuntoni kolkuttaa. Jostain on mieleeni syöpynyt ajatus että  hyvä äiti on vain kiltisti kotona lapsiensa kanssa, vaikka tiedän, ettei se niin mene. Hyvä äiti pitää ensin itsestään huolta että jaksaisi myöskin huolehtia lapsistaan.

Huolimatta huikentelevaisesta äidistään Alina kasvaa ja voi hyvin. Neitonen heiluu villinä puolelta toiselle, mutta kääntymistä saadaan varmaan vielä tovi odotella. Ihanaa kun saa huomata että lelut joihin neito ei kiinnittänyt vielä pari viikkoa sitten mitään huomiota, ovat nyt niin kiinnostavia että niitä voi tuijotella vaikka tuntikausia. Kylpykin on ihan huisin hauska paikka, odotan niin vauvauintiin pääsyä. Tosin olemme vielä jonossa kyseiseen hauskuuteen, mutta tässä on vielä hiukan yli kuukausi aikaa odotella.

Hyvin sujui viikonloppu, tosin sunnuntaina kahdeksan jälkeen aamulla alkoi olla jo niin kova ikävä pikku neitostamme että soitin äidille ja pyysin häntä tuomaan Alinan kotiin. He olivat pärjänneet loistavasti, mitä nyt äitini oli ostanut liian pieniä vaippoja, ja pukenut Alinalle päälle miltein kaikki ne vaatteet yhdellä kertaa jotka olin pakannut mukaan :) Nauroin kuollakseni kun kuorin vaatekerros vaatekerroksen jälkeen neitosen päältä hänen tullessaan kotiin. Ihan hetkeen en kyllä häntä muille kuin isälleen hoitoon luovuta, oli niin orpo olo aamulla ilman pikkuista.

Sain Ratónilta tämän ihanan merkin:

Kiitoksia, olen myös kovin ihastunut sinun blogiisi :)

Ajattelin jakaa tämän palkinnon muotinblogien maailmaan, olkaapa hyvät:

Salla

Jonna

Kirsikka ja Maria

Meidän pikkuisellamme on edessä ensimmäinen yö ilman äitiä, neitonen on menossa lauantaina mummille hoitoon. Panikoin jo nyt tulevaa yötä, että miten äitini pärjää vauvan kanssa, vaikka hän on minutkin kasvattanut, ja ihan hyvä tuli :) Tein tajuttoman listan tavaroista joita äiti tarvitsee ja miten pukea/syöttää/hoitaa Alinaa. Hah, äiti varmaan viskaa listan roskiin heti ja tekee asiat omalla tavallaan.

Pikkuinen kasvaa ihan huimaa vauhtia, otettiin tänään käytöön 62 senttiset vaatteet. Painoakin on jo kuutisen kiloa, kädet väsyy kun neitiä kantelee ympäri huushollia. Imetys on nyt muuten lopullisesti ohi, neitonen saa aina ihan tajuttoman raivarin kun yritän antaa rintaa, mutta pullo kelpaa välittömästi. Hiukan on haikeat fiilikset tuon asian johdosta, toivottavasti seuraavan kanssa onnistuu sitten paremmin...

Muutama vinkki lisää, haluaisin muuten muistuttaa että nämä neuvot eivät ole mikään absoluuttinen totuus, minä olen yhden pienen tytön äiti, ja nämä jutut on koettu hyväksi meillä, en tiedä miten ne muilla toimii. Saatan välillä kuulostaa kaikkitietävältä, se on yksi luoneeni heikkous, ja yritän päästä siitä eroon.

* Parhaimman vinkin olen luknut jostain vauvalehdestä, eli vauvan kynnet kannattaa leikata kun hän nukkuu, helpottaa hommaa huomattavasti. (Voi testata myös lemmikkeihin.)

* Alussa kun kylvettää vauvaa, kannattaa tehdä se yhdessä jonkun toisen kanssa, jos on epävarma otteistaan. Ainakin minua on helpottanut se että isä on vieressä, jos tarvitseekin hakea jotain tai tuntuu siltä ettei itse jaksa kääntää vauvaa.