Oltiin eilen taas kerran lonkkakontrollissa Lastenklinikalla, ja kaikki on suht hyvin. Ei täydellistä siksi, että vasemassa lonkassa on pari milliä liikkuvuutta, mutta pois paikoiltaan sitä ei saa muljautettua. En muuten tiedä olenko ikinä avautunut tänne blogiini meidän lonkkaongelmasta, joka siis huomattiin jo kotiinlähtöpäivänä synnytyssairaalassa. Sairaalan lääkäristä jäi jotenkin aika paha maku suuhun, hän kun totesi että juu liikkuvuutta on ja nyt se on sitten lastan paikka. Hän rupesi heti esittelemään lastaa eikä edes vihjannut vaihtoehdosta ettei sitä ehkä tarvittaisikaan. Jos joku ei nyt tiedä millaisesta jutusta on kyse, niin täältä voi käydä katsomassa. Ei hirveän kiva juttu.

Aika Lastenklinikalle saatiin seuraavalle viikolle, ja siellä olikin sitten jo ihan erilainen meininki. Aivan mahtava kirurgitäti totesi ettei lastaa tarvita, vika on niin pieni että parenee todennäköisesti itsestään. Hän selitti meille yksityiskohtaisesti kaikki asiat, ja oli muutenkin aivan ihana. Alinalle hän höpötteli mukavia, ja jokaisen kontrollin jälkeen on ollut tosi hyvä mieli. Toisin kuin Kättärillä, jossa purskahdin itkuun kuultuani asiata. Seuraava kontrolli on Alinan ollessa puolivuotias, joten ihan koko aikaa ei tarvitse siellä juosta.

Jos jäi jotain epäselvää vastaan kysymyksiin mielelläni :)