Mulla on nyt ollut jo pidempään tosi huono äiti- fiilis, johtuen siitä että olen käynyt juhlimassa jo parina viikonloppuna putkeen. Jotenkin vain teki mieli käydä ulkona ja juhlia kun ei ollut vuoteen saanut juoda ja bilettää. Enhän minä edes tehnyt mitään väärää, vauva oli hyvässä hoidossa joka ikinen kerta kun minä mennä viipotin pitkin kyliä, mutta silti omatuntoni kolkuttaa. Jostain on mieleeni syöpynyt ajatus että  hyvä äiti on vain kiltisti kotona lapsiensa kanssa, vaikka tiedän, ettei se niin mene. Hyvä äiti pitää ensin itsestään huolta että jaksaisi myöskin huolehtia lapsistaan.

Huolimatta huikentelevaisesta äidistään Alina kasvaa ja voi hyvin. Neitonen heiluu villinä puolelta toiselle, mutta kääntymistä saadaan varmaan vielä tovi odotella. Ihanaa kun saa huomata että lelut joihin neito ei kiinnittänyt vielä pari viikkoa sitten mitään huomiota, ovat nyt niin kiinnostavia että niitä voi tuijotella vaikka tuntikausia. Kylpykin on ihan huisin hauska paikka, odotan niin vauvauintiin pääsyä. Tosin olemme vielä jonossa kyseiseen hauskuuteen, mutta tässä on vielä hiukan yli kuukausi aikaa odotella.