Olen surkean huono pysymään kärryillä raskausviikoisssa, mutta laskujeni mukaa nyt pyörähtää käyntiin viikko kaksikymmentä, eli puoliväliä elellään. Olen nyt noin kolmen viikon ajan tuntenut vauvan liikkeet, ja osaankin niitä tiettyinä kellonaikoina odottaa. Eilen huolestutti hirveästi kun kaveri ei potkinut koko päivänä niin että minä liikkeet tuntisin, ja illalla en suostunut nukkumaan ennenkuin vauva ilmoitti olevansa kunnossa. Muutaman rivakan ja tarkasti alavatsaan suunnatun potkun jälkeen suostuin minäkin nukkumaan. Tänään otus liikkuu jo normaalisti, aamupäivän jumppaa hoidetaan parasta aikaa.

Ehkä sillä oli eilen vain rankka päivä, kun äidilläkään ei mikään huippuolo ollut, töihin meno tuntui eilen äärettömän vaikealta. Olin siis iltavuorossa, jossa on stressaavaa ja saan aina selkäni kipeäksi. No töihin saavuttuani rupesin heti kitisemään päälikölle että kiukuttaa ja väsyttää ja oksettaa. Ihana päälikköni sanoi sitten vaan että mulla on karkkia, syö niin tuut paremmalla tuulelle, ja oikeasti kymmenen minuutin juttelu ja karkkien mussuttaminen paransi huonon oloni lähes kokonaan. Onneksi työkaverit jaksavat olla ihania, vaikka itsellä olisi huonompi päivä :)

Olen ollut niin ovela, että ostan vain hiukan normaalia isompia vaatteita, enkä ole sortunut yhteenkään kalliiseen mammakolttuun vielä. Eilenkin hiippailin töihin paitamekossa, joka käy varmasti loistavasti alkukesään asti. Yhdet raskausfarkut on minulle luvattu, samoin sain superhauskat haaremihousut äitipuoleltani lahjaksi, ja enempää housuja en ollut ajatellut hankkia, kesän aion kulkea mekoissa :) Saa kyllä nähdä kuinka isoksi vatsa kasvaa, näin viikonloppuna serkkuni jolla oli vajaat kolme viikkoa laskettuun aikaan, ja neito näytti aivan tynnyriltä :)

No niin, höpinät sikseen, huomenna minulla on rakenneultra, siellä selviää sitten jopa ehkä vauvan sukupuoli, jos sairaalatäti suostuu sen paljastamaan. Kuulumisia lisää siis vielä tällä viikolla :)