Lauantaina tuli taas tehtyä pikkuisia ostoksia Murua varten, jotenkin päädyn aina ostamaan sinisiä tai vihreitä tavaroita, vaikka todennäköisyys puhuu tyttövauvan puolesta. Kammoan vain jotenkin haaleanvaaleanpunaista väriä, prinsessatyyliin sisustettu lastenhuone olisi minun pahin painajaiseni. Huomasin vasta kotona miten poikavärisiä ostokseni taas olivat:

Murusen Rainforest-sitteri ja leikkimatto ilmestyivät viimeviikolla, ja olen aivan varma että pikkuisemme tykkää sademetsästä ja eläimistä niinkuin äitisäkin, joten ostin sarjaan sopivaa lukemista:

Eihän Muru tuosta kirjasta tajua mitään vielä pitkään aikaan, mutta äiti voikin lueskella sitä odotellessa :)

Olen muuten tarkkaillut pikkuisen liikkeitä paljon tarkemmin kuin ennen, eikä tuo pirulainen ole suostunut kääntymään vieläkään, ei kertaakaan viikon aikana ole tuntunut potkuja kylkiluihin.. Nytkin otus jumppaa  käyttäen alavatsaani ponnistuslautana. Käänny nyt, äiti pelkää leikkauksia ja vielä enemmän puudutusta :) Kammottaa ajatus että olen hereillä samalla kun joku leikkaa vatsani auki. Hyi yök. Kaikkea sitä joutuukin kestämään että saa pikkuisen tuolta pihalle. Toisaalta nämä viimeiset viikot on ollut niin rankkoja fyysisesti, että suostuisin leikkaukseen vaikka heti jos se olisi turvallista. Ehkä tässä kestää vielä hetken odotella..