Pikkuneitimme kasvaa huimaa vauhtia, pituutta on seitsemän viikon jälkeen noin 56 cm ja painoa hiukan alle viisi kiloa. Neuvolatätimme hiukan kummasteli nopeaa painonnousua, mutta totesi sitten että tuohan on vaan ihan hyvä. Heh, neuvolatäti on mukava ihminen, mutta aika nuori tyttö, muutaman vuoden kaiketi minua vanhempi. Tuntuu siltä että tiedän vauvoista ja niitten hoidosta enemmän kuin hän, tyttö on juuri valmistunut, eikä hänellä ei ole omia lapsia. Kun kysyin häneltä että mitä mahtavat olla punertavat laikut jota on ilmestynyt muutama neitosemme vatsaan ja selkään, niin täti kaivaa järkyttävän kokoisen Neuvolaopas- kirjan esiin ja rupeaa selaamaan sieltä. Olisin tosiaan voinut itse googlettamalla löytää vastauksen helpommin :) Ei tuo kyllä hirveästi haittaa, kaikki ovat joskus uusia työssään, meidän kanssa on hyvä harjoitella.

Olen aivan myyty, Alina on oppinut vihdoinkin hymyilemään, hän varastaa huomiomme aivan kokonaan aina kun rupeaa naureskelemaan ja höpöttelemään. Ihanaa kun tuo olento kasvaa, ja alkaa pikkuhijaa kommunikoimaan kanssamme. Kohta minun tosin täytyy alkaa miettimään puheitani, höpötän nimittäin pikkuisellemme niin päättömiä juttuja että niitä ei tajua kukaan. Sitten kun hän ymmärtää puhetta olisi kiva ettei hän pitäisi äitiään ihan tärähtäneenä :)

Kuva on huonolaatuinen, mutta harvoja sellaisia kuvia joissa neito hymyilee.

Haaveilen muuten vauvauinnista, onko kellään kokemusta Mäkelänrinteen uimahallin tarjonnasta, onko siellä laadukasta vauvapulikointia?