Tänään vierailimme neuvolassa. (Kyllä, me molemmat. Rakkaani pääsi kerrankin töiltään mukaan.) Lihomiseni on alkanut hidastumaan, vain +400g/vko. Terveydenhoitaja oli ihan kiva, (vakkarillani on kesäloma) mutta lääkäri oli mielestäni hyvin raivostuttava. En tiedä johtuiko lääkärin ärsyttävyys siitä että tuo työ on hänelle arkipäivää, hän näkee koko ajan viimeisillään raskaana olevia naisia, ja ei pidä asiaa mitenkään erikoisena enää. Minulle tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, minä haluan tietää koko ajan mitä tapahtuu, miksi hän tekee tiettyjä asioita, mitä jokin tieto tai mitta merkitsee.

Esimerkki yksi: lääkäri tekee ulkotutkimuksen, juu, kyllä vauvan pää on nyt kiinnittynyt tuonne lantioosi. (Ei tasan tarkkaan ole, anteeksi vain, minä en ole lääkäri, mutta tiedän miten päin pikkuinen on minun sisälläni.) Ultrassa lääkäri kuitenkin toteaa, ettei se ollutkaan Murun pää, vaan takapuoli joka on väärässä paikassa. Hän toteaa vain että nyt sitten laitetaan lähete kätilöopistolle, eikä sano muuta. (No koskakohan sieltä minulle ilmoitetaan? Täytyykö sinne soittaa itse? Mitä tuo lähete edes tarkoittaa, mitä ne aikovat siellä tehdä?)

Esimerkki kaksi: Utelujen jälkeen lääkäri suostuu kertomaan arvioineensa vauvan painoksi 2400g. Kun kysyn että eikö tuo ole aika pieni, lääkäri toteaa että onhan se, normaalia pienimepi, syntyy helposti väärinpäinkin alakautta. (Siis mikä siinä on että sektiota vältetään viimeiseen saakka? Onkon se niin kallista tai hankalaa? Oletetaanko minun vain tyytyvän siihen mikä heistä olisi helpoin ratkaisu? Minä haluan vauvan kannalta turvallisimman ratkaisun, en heille ja itselleni helpointa.)

Kiukusta kihisten valitan poikaystävälleni lääkärin käytöksestä, joka on kanssani samaa mieltä, lääkäri teki työnsä ehkä hyvin, mutta aivan liian liukuhihnalta, en minä (saati sitten vauva) ole mikään kone tai eläin, kaipaisin edes hiukan inhimillistä lämpöä ja ymmärrystä tuohon tapahtumaan, turvaa ja vakuutteluita siitä että kaikki on hyvin ja menee hyvin tästä eteenpäinkin. En kaipaa epämääräisiä murahteluja siitä että ulkokäännös on ihan helppo ja kivuton juttu, rutiini toimenpide. (Onko rouva lääkärille kenties itselleen tehty ulkokäännös? Mistä voi tietää ettei satu?)

Huoh. Sainpahan purettua. :) Toivon mukaan pääsen siis kättärille ensiviikon alussa, vauva on kuitenkin parin päivän kuluttua täysiaikainen, joten ei meillä ole ihan tuhottomasti aikaa.