Toissapäivänä oli taas perhevalmennus, ja vihdoinkin tuli jotain uutta opittavaa. Nuo kaksi edellistä kertaa on ollut saman vanhan kertaamista, mutta nyt neuvolatäti kertoi vaikka mitä juttuja joista minulla ei ollut pienintäkään hajua. Kivointa kuitenkin oli se, että valmennuksessa vieraili Tuomas, 6vko vanhempiensa kanssa. Vaavi oli niin suloinen, ja pikku herran vanhemmat kertoivat paljon hyödyllisiä juttuja. Tuntuu että tiedän raskaudesta ja synnytyksestä kaiken mahdollisen, mutta vauvan hoidosta en vielä tarpeeksi. No, ehkä vain elämällä sitä oppii.

On alkanut  jonkinlainen paniikki tavaroiden hankkimisesta, siis pikkuinen putkahtaa ulos jo vähän yli kolmen kuukauden kuluttua, ja minulla on valmiina vasta sänky ja pari hassua vaatetta. Äiti väittää etten saa hätäillä, kesään on kuulemma aikaa, mutta oikeasti pelottaa se, jos Muru haluaakin aikaisemmin ulos, ja meillä ei ole mitään valmiina.. Valmis koti rauhoittaisi mieltäni suunnattomasti. Toisaalta vaikka Muru päättäisi putkahtaa ulos nyt, ei sairaalasta pääse kotiin ennen heinäkuun loppua. Olen varautunut pahimpaan, siis juuri siihen että vauva syntyy keskosena, tai jotain muuta kamalaa tapahtuu. Mielestäni on parempi tietää riskit ja ymmärtää niiden mahdollisuus, kuin elää pilvilinnoissa kuvitellen että kaikki sujuu loistavasti. Jos kuitenkin kaikki menee hyvin, se on vain iloinen yllätys.

Meinään kuolla töihin. Puolitoista kuukautta jäljellä, mutta seisominen alkaa olla ylivoimainen tehtävä. Niinpä minä, neiti 21v, ostin eilen Stokkalta tukisukat, olin kuvitellut niitten olevan joku mummojen juttu, mutta duunikaveri suositteli niitä. Kuulemma hän jaksaa seistä paremmin kun saa käyttää kyseisiä sukkia. No, pakkohan se on kokeilla :) Voisin tietysti hakea saikkua, mutta kun en ole oikeasti sairas, ja vauvakin voi hyvin, niin moraalini ei vain anna periksi. Kaiken lisäksi tiedän kaipaavani takaisin duuniin muutama viikko loman alkamisen jälkeen, ei kotona jaksa maata pitkään. Tuo kuusi viikkoa saa nyt kyllä luvan mennä vaikka päällä seisten, kohta saan hengailla niin paljon kuin huvittaa. Huoh, postaus on jotenkin hirmu negatiivinen, vaikka oikeasti kaikki on todella hyvin. Kai sitä pahaa oloa pitää purkaa jossain. Tämmöinen fiilikseni on useimmiten: